Muuttuva ja epävarma maailma ei enää takaa selkeitä rooleja ja toimintamalleja asiantuntijatöille. Tekoäly alkaa vähitellen hoitaa rutiinitöitä ja perinteinen teknisen asiantuntijan rooli muuttuu väistämättä. Työidentiteetin lukitseminen tiettyyn valmistajaan, teknologiaan tai yhteen erityisosaamiseen ei enää kannata, vaan vaaditaan uudenlaista ja laajempaa osaamisvalikoimaa.
Hiljalleen tekoäly ja automaatio alkavat levitä käyttöön ja pakolliset rutiinityöt siirtyvät koneille. Hyvä näin, koska ihmiselle jää silloin mielekkäämpää tekemistä ja kone voi suorittaa selkeitä tehtäviä ohjeiden mukaan paljon paremmin kuin ihminen. Ongelmana vaan on se, että selkeitä toimintamalleja ja ohjeita ei organisaatioissa useinkaan ole ja toiminta on koneen näkökulmasta kaoottista sekoilua. Siispä ihan heti tekoäly ei töitä vie, mutta valmistautuminen on hyvä aloittaa.
Toisaalta tekoälyn käytön yleistymisen vaarana on, että asiantuntijasta tulee vastuun kaatopaikka, joka tarkastaa ja korjaa tekoälyn tuotoksia. Se ei olisi kovin mielekästä työtä, eikä hyvä kehityssuunta, koska tietotyöläisten jo muutenkin rutiininomaiseksi käyneet työt ja uupuminen vain lisääntyisivät entisestään. Ihmisen rooli olisi paremminkin olla ideoija ja tekoälyn ohjaaja, joka antaa koneen hoitaa arkiset työt.
Tekoälyn luotettava käyttö vaatii tehtävien kuvaamista selkeästi. Harva organisaatio on kuvannut prosesseja niin tarkasti, että kone voisi toimia itsenäisesti yksittäistä tehtävää laajemmin. Vielä harvempi asiantuntija on kuvannut omaa päivittäistä toimintaansa eli sitä, miten työtä käytännössä tekee. Tekoälyä varten kaikki työt ja tehtävät olisi dokumentoitava selkeiksi toimintaohjeiksi ja se voikin olla asiantuntijoiden seuraavien vuosien työ.
Viimeistään sitten kun tekoäly joskus pääsee kunnolla hommiin, asiantuntijan osaaminen saattaakin luhistua. Valmistaja- tai teknologiakohtainen erityisosaaminen on jo demokratisoitunut tekoälyn kautta kaikille.
Enää järjestelmien konfiguroinnin tai koodauksen hienouksien osaaminen ei ole olennaisinta, vaan asiantuntijoista tuleekin arkkitehtejä, jotka ideoivat ja rakentavat uusia asiakaslähtöisiä ratkaisukokonaisuuksia, tekevät strategista suunnittelua, myyvät ja konsultoivat asiakasrajapinnassa.
Maailmalla on nyt kysyntää tiiviisti asiakasympäristöissä operoiville Forward Deployed Engineereille (FDE), jotka ottavat tuotteen käyttöön asiakkaan ympäristössä ja toimivat samalla palautekanavana tuotekehitykseen. Tällainen integrointiin keskittyvä rooli ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan asiantuntijoita.
Teknisissä asiantuntijoissa kytee muutosvastarintaa. Asiantuntijoiden ammatti-identiteetti voi olla rakennettu tietyn erityisosaamisen varaan ja teknistä osaamista on arvostettu yli kaiken. Kun työ on ollut järjestelmäkeskeistä, tiivis yhteistyö sisäisten tai ulkoisten asiakkaiden kanssa ei välttämättä ole luontevaa. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja pelkkä tekninen suorittaminen ei enää riitä.
Tulevaisuus tarvitsee osaajia, jotka yhdistävät teknologian, liiketoiminnan ja ihmiset.
Sosiaaliset taidot edesauttavat asiakkaiden kanssa toimimisessa ja korostuvat entisestään myös organisaation sisäisessä toiminnassa.
Tekninen osaaminen ei ole lopulta monessakaan kehityshankkeessa ongelma, vaan aloittamisen vaikeus. Organisaatiot tuskailevat mitä pitäisi tehdä, mistä aloittaa ja miten edetä, jotta tuloksia saataisiin aikaan. Ratkaisujen ja toteutusten suunnittelijoille ja organisoijille olisi siis töitä. Epävarmassa nykytilanteessa ja vauhdilla kehittyvässä teknologiakentässä vaaditaan laajaa ymmärrystä ja osaamista vähän kaikesta. Myös johtajuus on mullistuksessa. Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, mikä on oikea ratkaisu tai tapa toimia missäkin tilanteessa, joten kyky suoriutua epävarmuudessa omatoimisesti, kokeillen ja arvioiden on ehdottoman tärkeää.
Uuden oppiminen ja sopeutuminen on avain selviytymiseen. Myynti, asiakaspalvelu, projektinhallinta, johtaminen, viestintä yms. ovat entistä tärkeämpiä taitoja. Ihmisten välinen toiminta korostuu suhteiden ja luottamuksen rakentamisessa, empatiassa ja vaikuttamisessa. Uusien taitojen oppimisessa auttaa kiinnostuneisuus, avarakatseisuus ja uteliaisuus. Generalisti oppii uusia taitoja luultavasti helpommin.
Uusia kykyjä ei välttämättä voi edes opettaa, koska kyse on enemmän luonteenpiirteistä. Tutkimusten mukaan itseoppinut ihminen selviää paremmin epäselvissä tilanteissa ja puutteellisilla tiedoilla, kuin virallisesti koulutettu. Itseoppinut ei luota valmiisiin malleihin, vaan ymmärtää tilannetta ja soveltaa ratkaisuja kokemuksen kautta tapauskohtaisesti. Itseoppineilla on erilainen joustavampi oppimismalli, joka pohjautuu tekemiseen, kokeiluun, ja käytännön syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Outoa kyllä, vähemmillä lähtötiedoilla selviääkin paremmin ja osaamista ei ole lukittu tiettyyn valmistajaan tai teknologiaan.
Kokonaisuuksien ja järjestelmien toiminnan ymmärtäminen on siis tärkeää. Osaaminen syntyy rohkeista ideoista ja kokeiluista, virheistä ja uusista yrityksistä. Yrityskulttuurilta vaaditaan psykologista turvallisuutta ja tehokkuusvaatimusten löysäämistä, jotta kokeilu ja epämuodollinen tekeminen on mahdollista. Myös työntekijöiden koulutuksia, toimintaohjeita, rooleja ja urakehitystä kannattaa miettiä tästä uudesta kulmasta. Liian usein kuulee ”löytyykö täältä tämän valmistajan osaajia?”, teknologialla tai valmistajalla kun ei pitäisi enää olla niin väliä.