Silmälasit olivat aikoinaan apuväline sairaille silmille. Nyt ne ovat miljardiluokan bisnes, muotibrändi ja arkinen esine, jota kukaan ei enää kutsu vammaisen laitteeksi. Toistuvasti käykin niin, että erikoistarpeeseen syntynyt ratkaisu toimii niin hyvin, että kaikki haluavat sen. Mikä nyt saavutettavuuden parantamiseksi kehitetyistä keksinnöistä on sadan vuoden päästä yhtä tavallinen kuin silmälasit tänään, ja kuka ehtii keksiä sen ensin?
Konenäkö näkee kaupungin eri tavoin kuin ihmissilmä. Kuka kulkee pyörätuolilla, missä valo vaihtuu liian nopeasti, missä opastus puuttuu kokonaan. Tarkkailusta voi syntyä paljon enemmän kuin esteettömyysraportti. Kuvittele kuulokkeet tai lasit, jotka kertovat reitin ääneen jokaiselle. Ei vain näkövammaiselle, vaan matkalaukun kanssa kiirehtivälle tai lastenvaunuja työntävälle. Navigointi, joka syntyi yhdelle käyttäjäryhmälle, voi olla se seuraava silmälasien tasoinen arkituote, joka muuttaa koko kaupunkiliikkumisen.
Reaaliaikainen tekstitys syntyi kuuroille. Nyt suuri osa Netflix-katsojista käyttää tekstityksiä siksi, että niin on mukavampaa katsoa lempisarjaa. Seuraava askel on jatkuva, huomaamaton käännös ja tulkkaus. Palvelu joka kuuntelee, tekstittää ja kääntää taustalla ilman että kukaan ajattelee sitä apuvälineeksi. Se syntyy saavutettavuustarpeesta ja päätyy jokaisen taskuun.
Ikääntyvä väestö tarvitsee tukea muistiin ja päätöksentekoon. Tästä tarpeesta voi syntyä yleiskäyttöinen ulkoinen muisti, eli tekoälykumppani joka muistaa puolestasi, missä avaimet ovat, kenelle piti soittaa, ja mitä lääkäri sanoi viime kerralla. Puhelin oli ensimmäinen ulkoinen muisti kaikille. Seuraava voi syntyä dementiatuesta ja päätyä kaikkien käyttöön, koska kukaan ei oikeasti halua muistaa kaikkea itse.
Lukihäiriön tai adhd:n tueksi rakennetut työkalut, jotka jäsentävät tekstiä, pilkkovat tehtäviä ja säätävät tahtia, toimivat jo nyt paremmin monien tukena. Työelämän uudeksi odotusarvoksi voikin syntyä se, että työkalu mukautuu ihmisen tarpeisiin. Ei se että ihminen sopeutuu ja tyytyy itselle sopimattomaan työkaluun.
Silmälaseja ei suunnitellut kukaan yksin lääketieteellisenä ratkaisuna. Ne muuttuivat arkiesineeksi, kun joku näki mahdollisuuden käytön, muotoilun ja bisneksen risteyksessä. Juuri tässä kohtaa muotoilu ja liiketoiminta kohtaavat. Kysymys siitä, missä kohtaa erikoistarve muuttuu massatarpeeksi, on business design -kysymys, ei tekninen kysymys.
Loihde auttaa asiakkaitaan löytämään tämän risteyskohdan. Muotoilijamme auttavat kiihdyttämään palvelu- ja tuoteinnovaatioiden kehitystä. Selvitämme, mikä tarve on aidosti olemassa, mitä teknologia tänään mahdollistaa, ja mikä liiketoimintamalli kantaa sen markkinaan asti. Tutustu digitaalisen muotoilun palveluihimme ja asiakastarinoihimme >>